sunnuntai 15. marraskuuta 2015

The päivä

Täällä mäkin makoilen jo toista tuntia sängyssä miettien, miten saisin ajan kulumaan. Uni ei nimittäin ole tulossa pitkään aikaan. Huomasin, että Aksu kirjoitti omia ajatuksiaan ylös ja ajattelin että miksipä en minäkin. Mun fiilis on niin sekava ollut koko päivän, en voi käsittää, että tänään on se päivä, jota ollan melkein puoli vuotta odotettu kuin kuuta nousevaa. Syksyn läpi ollaan jaksettu painaltaa vain matkan kiilto silmissä. Ainoa motivaatio tehdä töitä kellon ympäri ja treenata kuin hullu on ollut tää tuleva seikkailu. Ei sitä voi edes selittää kuinka innoissani oon tulevasta. Oon maailman onnellisin, että mulla on mahollisuus toteuttaa mun unelmia ja vieläpä ton henkilön kanssa. Rehellisesti sanottuna en voisi kuvitella tällä hetkellä tekeväni tätä matkaa kenenkää muun kanssa kuin Aksun. Ollaan molemmat yhtä sponttaaneja, hetkessä eläviä ja ehkä vähän hullujakin. Voin lyödä vetoa, että innostutaan tulevan 3,5 kuukauden aikana täysin samoista asioista. Halutaan kokea samoja juttuja ja tehdä mahdollisimman paljon kaikkea, mitä voidaan ehkä jopa kauhulla muistella tulevaisuudessa. Olen ihan varma, että tuleva "talvi" tulee olemaan elämämme parasta aikaa.
Ei tullut mitenkään yllätyksenä ihmisten reaktiot, kun kerroimme matkastamme. Lähes poikkeuksetta kaikki ovat varotelleet Etelä-Amerikan vaarallisuudesta ja turvattomuudesta. Tiedostamme itsekkin nuo asiat, siksi välillä on mennyt hermo, kun jotkut ihmiset jaksavat varotella ja ajatella negatiivisesti. Se, että olen sinisilmäinen blondi ei tarkoita sitä, ettenkö pärjäisi reissussa. Uskon, että kaikki on vain omasta asenteesta ja käytöksestä kiinni. Olen suunnitellut meneväni matkalle jalat maassa ja järki päässä. En olisi ikinä varannut tätä matkaa, jossen olisi varma siitä, että tulemme pärjäämään loistavasti. Tottakai vaaroja voi tulla vastaan, mutta tunnen itseni ja Aksun niin hyvin, etten jotenkin osaa pelätä yhtään. Tietenkin jännittää ja varmasti paikan päällä tulee joissain tilanteissa pelko, mutta se kuuluu asiaan. Olemme molemmat matkustelleet paljon elämissämme ja muutenkin luonteeltamme sellaisia, että selviämme tilanteesta kuin tilanteesta. Uskon, että meidän vahvoilla ja päättäväisillä asenteilla pääsemme pitkälle. Olen myös sitä mieltä, että meiltä molemmilta löytyy loistava tilannetaju sekä maalaisjärki. Olemme kuulleet myös siitä, että kaikista henkilöistä me kaksi olemme ne, jotka voivat lähteä Etelä-Amerikkaan ja selvitä sieltä takaisin. Eli en usko, että meillä tulee olemaan hätää reissussa. Läheiset, voitte lopettaa stressaamisen ;).
Huomenna tulee varmasti vielä ennen lähtöä jotain tekstiä. En jaksa odottaa, että päästään tännekkin lisäämään kuvamateriaali pitkien tekstien sijaan. Nyt kuitenkin pakko yrittää saada vähän unta, laters!

1 kommentti:

  1. Kirjoitat tosi hyvin, on sana hallussa. Pitäkää hauskaa, lähtiväthän vanhempasikin aikoinaan Jenkkeihin reilaamaan ja selvisivät takaisin <3

    VastaaPoista