' Ajattele, kuinka onnellinen olisit, jos juuri nyt menettäisit kaiken mitä sulla on ja sen jälkeen saisit sen kaiken takaisin'.
Hmmm... mistäs sitä alottais. Pelko, jännitys, ilo, haikeus. Tänään on lähtöpäivä ja olo on aika sekava at the moment. Kello on puoli kolme eikä uni meinaa vaan tulla, joten päätinpä kirjottaa, jospa se veis vähän ajatuksii muualle.
Viimeset päivät ennen lähtöö on kulunu ku siirappi mukissa ja tunteet on ollu sekavat. Perjantai 13 päivän tapahtumat Pariisissa ei oo kyllä auttanu siinä asiassa yhtään. Maailma on todella sekaisin ja mua pelottaa. Pelotti tänään tosi paljon.
En oo ikinä oikeen tykänny kattoa uutisia tai lukea mitään lehtipalstoja netistä, jossa ihmiset kommentoi ja vetelee omia johtopäätöksiä asioista. Sanonta 'tieto lisää tuskaa' kuvaa hyvin tunnetta mikä mulle syntyy siitä. Ikävien asioiden kuuleminen ympäri maailmaa saa mut tosi ahdistuneeksi ja vihaseksi, joten oon tietosesti vältelly näitä kanavia. Tänään kuitenkin keskusteltiin perheen kanssa tapahtuneista ja asioiden spekulointi ja kaivelu sai jopa meidän kesken välejä kireiksi.
Uutisissa kerrottiin, että Pariisin tekojen yksi motiiveista oli herättää pelkoa ja luoda vaikutelmaa vallasta. Pelko. Se tunne kyllä vallitsi mun mieltä tänään. Se tunne sai mut tajuamaan kuinka hiuskarvan varassa jokaisen meidän sielu on tässä maailmassa. Pelko saa mut aina elämään jotenkin kovempaa. Se tunne saa mut rakastamaan asioita enemmän. Vaikka kliseiseltä se kuulostaakin, mutta pelko sai mut myös tajuamaan läheisten ihmisten merkityksen ja arvon entistä voimakkaampana. Kuinka usein pidämme vain itsestään selvyytenä, että toiset tietävät mitä tunnemme ja mitä ajattelemme? Kuinka paljon jääkään sanomatta asioita, jotka ajattelemme voivamme sanoa huomenna? Miten paljon me pelkäämmekään joka päivä, ennen kuin jokin suurempi pelko valtaa mielemme ja järjestää asioiden prioriteetit uudelleen...?
Puistattelevaa ajatella, kuinka usein on tapahduttava jotain kamalaa ennenkuin tajuaa asioiden tärkeyden. Ikään kuin maailman olisi muistutettava, että mikään ei ole itsestään selvyys. Vaikka tapahtumat Pariisissa järkyttää, ne herätti mut miettimään asioita eritavalla ja muuttamaan toimintamalleja. Pelätkää ja herätkää arvostamaan sitä mitä teillä on just nyt. Se mitä on tänään ei oo itsestään selvyys huomenna. Elämän eläminen tarkottaa lävitse kulkevan hetken kokemista. Tämän. Tässä. Nyt.
Peace & Love
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti