Mistä kaikki alkoi ?

5kk sitten, tavallisena kesäiltana istuttiin autossa Kalajärven tyhjällä parkkipaikalla. Juteltiin niitä näitä. Keskustelun lomassa toinen meistä heitti ajatuksen ilmaan: " Mä haluisin lähtee johonki, tiiätsä pois vaan täältä suomesta." Sen kauempaa ihmettelemättä selailtiin mahdollisia matkakohteita. "Mihin sä haluisit lähtee?", kuului kysymys. "Emmä tiiä,lähetään vaan johonki!". Seuraavalla viikolla meillä oli lentoliput Rioon.

Lentoliput olivat todella edulliset, koska varasimme ne niin ajoissa. Menopaluuliput muutamalla välipysähdyksellä kustantivat 600€/hlö. Tosiaan, jos rahaa haluaa säästää, kannattaa suunnitella reitti itse pakettimatkojen sijaan ja varata ne mahdollisimman aikaisin. Meidän matkan suunniteltu kesto on 3,5kk.

Vaikka idea oli spontaani, syy miks valittiin kohteeks Etelä-Amerikka oli se, että molempia on kiehtonu latinalaisen amerikan kulttuuri pidempään. Maantieteellinen ja ilmastollinen vaihtelevuus on suurta ja nähtävyyksiä sitäkin enemmän. Maailman suurimmasta sademetsästä Amazoniasta, maailman kuivimpaan aavikkoon Chilessä sekä Tulimaan jäisiin maisemiin. Vaaleanpunaisia delffiineitä, sambakarnevaaleja, vaijerikävelyä vuorten huipulla, 32 000 km rantaviivaa, hiekkasurffausta, pyöräilyä "Kuoleman tiellä" ja aurinko. Nämä kaikki olivat syitä, jotka saivat meidät innostumaan. Etelä-Amerikalla on tarjottavana ihmeellinen määrä monipuolista koettavaa ja sijaitseehan kaksi maailman seitsemästä ihmeestäkin Etelä-Amerikan peruilla ! Koettavaa riittää vuosikymmeniksi, joten 3,5kk aikana on turha kuvitella saavansa pintaraapaisua enempää.

Paljon ollaan saatu kuulla siitä, että Etelä-Amerikka ei ole se turvallisin matkakohde aloittaa reppureissausta. Ja myönnettäköön, kyllä meitä pelottaa. Yleisesti ottaen naispuolisten henkilöiden on turvattomampaa matkustella maailmalla, mutta positiivista on se, että meitä on kaksi toistemme tukena ! Molemmat meistä on reissannut jo nuorena paljon harrastuksemme parissa, joten ihan keltanokiksi meitä ei voi luokitella.

Nykymaailman tilanteessa en tiedä voidaanko enää sanoa missään päin maapalloa olevan erityisen turvallista. Tulevaisuus ei ole enää sama kuin ennen. Tottakai varovaisuus on järkevissä määrin hyvästä, mutta sitä ei tule sekottaa ennakkoluuloisuuteen ja sen tuomiin pelkoihin. Tilastot on aina tilastoja ja vaaroja voidaan löytää paikoista kuin paikoista. Riskit yritetään minimoida, mutta sitten ei oikeestaan auta kun toivoa parasta ja kokea mitä eteen sattuu tulemaan.