maanantai 18. tammikuuta 2016

Fortaleza

Herään aamulla keittiöstä tulevaan musiikkiin. Olo tuntuu kuumuden takia ehkä jopa vähän tuskalliselta. Avaan kännykän ja koko sosiaalinen media tulvii kuvia kylmästä Suomesta. Yhtäkkiä en tunnekkaan oloani epämukavaksi vaan onnelliseksi. Mitä luksusta herätä kuumuden tunteeseen. Nousen ylös valmiiseen aamiaispöytään. Pikkuhiljaa keittiö alkaa täyttymään ihmisistä ympäri maailmaa. Osa on heti aamusta energiaa täynnä (not me), osa taas vetäytyy sohvan pohjalle syömään aamupalaansa. Porukalla mietitään päivän suunnitelmia, taas jälleen kerran päädymme rannalle. Seuraavat tunnit makoilen rantatuolissa kuunnellen aaltojen ja ihmisten ääniä. Olo ei tunnu ollenkaa liian kuumalta, rannalla virtaa jatkuvasti viilentävä tuuli. Välissä käyn uimassa meressä, joka on lämpimämpi kuin yksikään Suomen järvi. Voisin viettää aalloissa ikuisuuden, mutta jano pakottaa takaisin rantaa. Käyn nappaamassa kookoksen, joka on täynnä herkullista kookosvettä. Saatan myös ostaa päivän kolmannen jäätelön. Täällä on ihan okei syödä viisi jätskiä päivässä. Nälän iskiessä palaamme hostellille. Tsekkiläinen mies valmistaa jälleen kerran herkullisen päivällisen kaikille. Ruokalevon jälkeen lähdemme rannalle ajelemaa pyörillä tai rullaluistelemaan. Illalla on minun työvuoroni. Sana 'työ' on ehkä vähän väärä kuvailemaan todellisuutta. Tehtäväni on toimia baarimikkona. Käytännössä ainoa asia, mikä erottaa minut muista ihmisistä on se, että minä valmistan drinkit kaikille. Juhlimme kaikki yhdessä aamuun asti, minkä jälkeen menen nukkumaan. Viimeinen ajatus päässäni on se, kuinka onnellinen olen täällä. Kuinka en halua palata Suomeen, takaisin tavalliseen elämään.

Ihan uskomaton fiilis, että on osa tälläistä perhettä, mikä hostellin työntekijöistä on muodostunut. Parin päivän välein vieraat vaihtuvat ja tapaa jatkuvasti uusia ihmisiä ympäri maailmaa. Kaikilla on omat tarinansa kerrottavana ja oma osansa siihen, kuinka hyvä tunnelma täällä on. Tulee olemaan surullista lähteä täältä. Parin viikon jälkeen voisin kutsua tätä paikkaa jo toiseksi kodiksi. Onneksi on vielä toiset pari viikkoa jäljellä, jonka jälkeen uudet seikkailut odottavat.

P.S. Pakko ehkä selventää, ettette luule, että hostellimme on täynnä miehiä, jotka tykkäävät pukeutua naisiksi. Yhtenä iltana sääntö oli se, että jos olet mies ja haluat yhtäkään juomaa, niin pukeudut naisten vaatteisiin. Suomessa en usko, että tämä ihan heti toimisi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti